Skip to content

Vastuullisella rakennusalan kehittäjällä on taskussaan tuplatimantti

Arvostan kiinteistö- ja rakentamisalaa, koska se on lähtökohtaisesti vastuullinen. Kaikki työ liittyy pitkään elinkaareen. Ratkaisut ovat usein käytössä sukupolvelta toiselle. Tavoitteena on turvalliset ja terveelliset rakennukset sekä toimintavarmat infraratkaisut. Kaikista suomalaisista investoinneista jopa 60 % liittyy rakennuksiin ja rakentamiseen. Joka viidennen suomalaisen työ liittyy kiinteistö- ja rakentamisalaan. Huikeita lukuja ja upea vaikuttavuus.

Samaan aikaan ala kuluttaa enemmän kuin mikään muu teollisuudenala. 50 % kaikesta raaka-ainekulutuksesta liittyy rakentamiseen. 30 % päästöistä ovat rakennusten aiheuttamia.

Ala kärsii myös huonosta maineesta, koska aikataulut eivät pidä ja tekijät pakenevat vastuutaan. Tiukat määräykset ja säädökset aiheuttavat joustamattomuutta, eivätkä asiakkaat liian usein saa haluamaansa. Surullista kyllä, alan kehitys on hidasta ja toteutuu yleensä vain pienissä palasissa. Työn tuottavuus ei ole kehittynyt yli 40 vuoteen.

Osa edellä mainituista faktoista on koottu erilaisista tieteellisistä tutkimuksista, ja osan voin sanoa kokemuksesta. Katson alaa yhtä aikaa sisältä ja ulkoa. Olen muotoilija, joka on työskennellyt alalla parikymmentä vuotta. Nykyisessä tehtävässäni suunnittelu- ja konsulttitoimiston muotoilujohtajana vastaan kiinteistö- ja rakentamisalan liiketoiminnan strategisesta kehittämisestä. Painin edellä mainittujen haasteiden kanssa palvelumuotoilun keinoin päivittäin.

Minusta ydinasia on ymmärtää, että kiinteistö- ja rakentamisala on hyvin monimutkainen systeemi. Aiemmin sitä on yritetty ottaa haltuun osaoptimoinnilla, jonka seurauksena on edellä mainittu kaaos ja huono maine. Lisäksi maailma muuttuu kiihtyvää vauhtia. Aiempi käsitys vastuullisuudesta terveellisyytenä, turvallisuutena ja toimintavarmuutena ei riitä, vaan on ajateltava laajemmin kestävyyttä. On ymmärrettävä, millä on vaikuttavuutta ja mihin kannattaa panostaa. Periaate on oltava toisenlainen: ei lähdetä palastelemaan toiminnan kehittämistä alan totuttujen mallien kuten tehtäväluettelojen mukaan, vaan kokonaisuuksina.

Otan taskusta ensimmäisen timantin. Kokonaisvaltaisen kehittämisotteen perusta on ongelman ymmärtäminen. Jos esimerkiksi sitoutuu vähentämään rakentamisen raaka-ainekulutusta kiertotalouden mukaisesti, on ymmärrettävä toiminnan logiikka ja siihen vaikuttavat tekijät. Laaja-alaisen insinööri- ja luonnontieteellisen osaamisen lisäksi on ymmärrettävä, mitkä ovat kiertotalouteen liittyvät vaiheet koko elinkaaren ajalla ja niiden linkit ympäröivään maailmaan, kuten eri osapuolien ansaintalogiikkaan. Tulee selvittää inhimilliset tekijät, esimerkiksi mitkä asiakkaiden, sidosryhmien ja omien työntekijöiden ennakkoluulot, aiemmat kokemukset ja odotukset hidastavat tai vauhdittavat siirtymää kiertotalouteen. Näiden eri ulottuvuuksien välimaastosta löytyy syvällinen ymmärrys kokonaisuudesta.

Monimutkaisessa maailmassa on jo pitkällä, kun voi selkeästi kuvata, mikä ongelma on käsillä ja mitä haluaa ratkaista. Olemme esimerkiksi rakennusalana yhdessä tunnistaneet, että kiertotalouden käyttöönoton hitaus ei yleensä liity teknisen kierrätyksen haasteeseen, vaan prosessi töksähtää vaatimukseen rakennustuotteiden CE-merkinnälle. Moni yrittää ymmärtää ilmiötä vielä syvemmin, koska lopullinen ratkaisu on harvoin suoraviivainen. Kokonaisuuksien kehittäminen on sitkeää työtä, yksityiskohtien yhteen hiomista ja pienten esteiden järjestelmällistä purkamista. Se edellyttää vaiheittaista työskentelyä, iteratiivisesti ja vuoropuhelussa eri osapuolien kesken. Avoin mieli auttaa rohkeasti yhdistämään asioita, joiden ei aiemmin ole tunnistettu liittyvän toisiinsa. Toinen timantti on toimiva ratkaisu, joka vastaa ongelmaan, mutta tukee myös inhimillisiä tarpeita, on käytännöllinen ja luo taloudellisesti kestävää tekemistä.

Tämä on palvelumuotoilussa laajasti hyödynnetty tuplatimantti-malli, jossa ensimmäisen timantin kohdalla pyritään ymmärtämään ongelma, ja toisen timantin kohdalla etsitään ratkaisuja, jotka vastaavat todelliseen ongelmaan eivätkä aiheuta lisäongelmia. Se on periaatteellinen malli, jota kuka vain voi hyödyntää toimintansa, palvelujensa ja järjestelmiensä kehittämisessä.

Kokonaisvaltainen tuplatimantti-malli voi tuntua liian hitaalta ja monimutkaiselta tavalta kehittää toimintaa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että kiinteistö- ja rakentamisalan on parempi käyttää aikansa kokonaisuuksien ratkaisemiseen kuin yksityiskohtien optimointiin. Mielestäni se on vastuullisuutta. Kun toimii vastuullisesti, voi selkä suorana katsoa peiliin ja sanoa tehneensä parhaansa kestävämmän yhteiskunnan hyväksi.

Katja Soini, kuva: Anni Koponen / Ornamo

 

Katja Soini

 

Muotoilujohtaja, AFRY Rakennettu ympäristö Suomi
Puheenjohtaja, Ornamo

 

Kuva: Anni Koponen / Ornamo